Fri 3 Apr 2026 ↻ Sat 13 Jun 2026
(Koko tämä teksti on julkista yhteismaata ja sisältö on vapaasti käytettävissä, nimeämättä tai nimeämällä.)
Vaikuttaa siltä, että maailmanrakentaminen tarinankerronnassa on tarpeettoman usein yhden sankarikirjoittajan yksilöprojekti, ja tästä seuraa tarpeettoman usein erinäisiä ongelmia, ehkä erityisesti suhteessa siihen, millaisia kertomuksia maailma nykyisin kipeästi tarvitsisi.
Näistä sekä muista syistä johtuen mulla on pyörinyt kymmenisen vuotta mielessä käynnistää netissä avoin, yhteisötaiteellinen fiktiivisen maailman rakennusprojekti.
Käytännössä se varmaankin tarkoittaisi, että julkaisisin muille tekijöille inspiraatioksi jotakin tuohon maailmaan sijoittuvia teoksia, kuten mikrofiktiota, novelleja, piirroksia, sarjakuvia, kuunnelmia, lauluja, animaatioita tai pelejä.
Vaikka yksittäisiä ja keskeneräisiä raakileita on ajoittain kertynyt omaan pöytälaatikkoon, mitään kovin koherenttia kokonaisuutta ei ole kuitenkaan syntynyt. Tämä teksti on pyrkimys selittää konseptini nykymuodossaan auki siinä määrin, että lukija saisi edes jonkinlaisen käsityksen kokonaisuudesta.
Luovaa ja yhteisöllistä tiedonrakentelua ja sisällöntuotantoa voisi kenties joskus fasilitoida myös vaikkapa omalla wikisivustolla tai git-projektilla. On tietysti vielä varsin vaikea hahmottaa, kuinka näiden tarinoiden maailman "kaanonia" käytännössä koordinoitaisiin. Ehkä teoskontribuutioiden kautta alkaisi hahmottua ydinporukka, joka kehittäisi yhteistä visiota ja löytäisi luontevia keinoja rajata, mitkä langat sopivat mukaan tähän maailmaan, ja mitkä näkemykset olisivat ehkä osa jotakin toista peilimaailmaa, ydinvisiosta forkkaavia säikeitä.
Epäilen taitojani ja voimavarojani sen osalta, pystyisinkö luotsaamaan tällaista projektia tarvittavilla tavoilla niin, että se käynnistyisi ja toimisi tarkoituksenmukaisesti. Olen myös lykännyt koko homman julkistamista ainakin vuosikymmenen, ja nytkin keskityn graduuni. Nyt tuntui kuitenkin, että haluan kirjoittaa ja kertoa tästä edes jotain. Kaikenlainen palaute on lämpimästi tervetullutta.
Tausta-ajatuksena olisi ideoida ja hahmotella, millainen voisi olla globaali ja posthumanistinen "maailmankansalaiseepos", jonka olisi määrä ohjata meitä kollektiivisesti kohti toivottavampia tulevaisuuksia. Kai tätä voisi kuvailla aurinkopunkiksi (engl. solarpunk) tai eutopiaksi, mutta se sisältää myös synkkiä, dystopiankin elementtejä – kuten oikeakin huominen.
Olen ajatellut, että päätarinat sijoittuisivat muutamia satoja vuosia tulevaisuuteen, esimerkiksi johonkin vuosien 3000–4000 CE tienoille, mutta tarkkoja vuosia ei välttämättä ole tarpeenkaan määrittää. Joka tapauksessa eläisimme tuolloin monin tavoin hyvin toisenlaisella planeetalla kuin nykyisin, mutta tarinoiden rajatut kuplat heijastelisivat jotain tuttua myös tästä ja menneestä ajasta. Metaforia ja allegorioita tarjolla, metamodernilla vilpittömyydellä.
Hahmot voivat olla yhtä lailla eläimiä, metsiä, ihmisiä, henkiä, vuoria, tuulia, meriä, jne. Ihmisten yhteiskunnat ovat romahdelleet vuosisatojen saatossa eri tavoin. Ihmisten näkökulma maailmaan ei silti ole ollut ainakaan omissa tarinoissani pääosassa, koska olen halunnut tarkoituksella jättää ihmiskunnan kohtalon auki erilaisille tulkinnoille ja toiveille, ja käsitellä tulevaisuutta muiden lajien ja ilmiöiden perspektiiveistä.
Tähän animistiseen eläintaruun sekoittuu juonne spekulatiivista tieteisfiktiota, jossa perinteisten eläinlajien ohella mukana seikkailee myös ihmisten tuottamaa ns. "älyperintöä". Nykyaikamme ja tarina-ajan välillä ihmiskunta on onnistunut rakentamaan parempia viestintäyhteyksiä muunlajisten kanssa sekä kouluttanut eläimille esimerkiksi tiedettä, matematiikkaa, tekniikkaa, taidetta ja filosofiaa. Kyseisen Prometheus-hankkeen tarkoitus on varmistaa, että tulevaisuudessa edes jonkinlainen älyllinen elämä ja kulttuuri eivät täysin häviäisi maapallolta, vaikka ihmislaji lopulta päätyisikin kuolemaan sukupuuttoon. Hankkeen edetessä eläimet ovat vähitellen oppineet myös kommunikoimaan paitsi ihmisten ja oman lajinsa, myös toisten lajien kanssa.
Tarinakupla, josta lähdin alun perin liikkeelle, on nimeltään Koiraparkki. Se kertoo erilaisten eläinten luotsaamasta sekalaisesta laivastosta, eräänlaisesta mikroyhteiskunnasta, joka seilaa vedenpaisumuksen synnyttämällä avomerellä ja koittaa elää ja kukoistaa näissä puitteissa. Kerronta keskittyy erityisesti yhteen laivastoon kuuluvaan puiseen parkkilaivaan, jota hallinnoivat koirat. Yhtenä elinkeinonaan koirat laivan kannella kasvattavat ja kaatavat puita, ja polttopuita, lankkuja, paperia, sellua, kaarnaa ym. puutavaraa käytetään itse sekä tarjotaan laivaston muille laivoille vastineeksi muista hyödykkeistä. Kyseinen laiva on siis nimeltään Koiraparkki (engl. Dog Bark). Laivaston eläimet kutsuvat merten valtaamaa Maata nimellä Kieppi (engl. Whirled), viitaten planeettaan, joka monikriisillä lingottiin myrskyisän tulevaisuuden pyörteisiin.
(Valitettavasti olen rasittavan perso sekä sanaleikeille että monimerkityksellisyydelle, enkä voinut vastustaa kiusauksia. Laiva ja laivasto ovat niin ikään allegorioita Nooan arkille, yksi monista B-suunnitelmista, B-Arc. Ties vaikka sisällyttäisin mukaan viittauksia myös Alastalon salissa käsiteltyyn parkkilaivaan, vaikka vain saadakseni Volter Kilven kääntymään haudassaan.)
– Juho pe 3.4.2026